Luukku 3

Kirjoja...niitä on tullut tehtyä aikamoinen määrä, arvio tehdyistä kappaleista liikkuu jossakin 500 paremmalla puolella. Ja tuohon lasketaan siis vain ne kirjat, joissa on tekstit ja kuvat. "Lukemattomia" kirjoja ei ole niin paljon, ne kun eivät ole niin hauskoja.

Kaikki alkoi tietenkin Riikan kirjoista, joita teimme kitistä ainakin Kauniaisten kerhossa. Sittemmin olen tehnyt Riikan satukirjoja ja Mysi Lahtisen keittokirjaa  markkinoillekin.

Ensimmäinen oma kirjani oli Eva Mannerheim-Sparren keittokirja, jota seurasivat Edith Södegranin ja Uuno Kailaan runokirja. Ja pakkohan oli tehdä lapsen kirjoittama novellikin kirjaksi. Kyseinen lapsi sitten myöhemmin kirjoitti tekstit Nukkekotiyhdistyksen koirakirjaan.

Nämä olivat vielä haitaritekniikalla toteutettuja, kuten myös Kuinkas sitten kävikään (reiät leikannut Elina) ja 6x7=?, joka oli Linnunradan käsikirja liftareille -fanin 42-vuotislahja.

Tatu ja Patu päiväkodissa oli pakko saada, ja Aino Havukaisen kommentti kirjasta oli : "varsin syötävä!"

Eino Leinon Hymyilevä Apollo on jo tulostettu kaksi puolisena, mutta täydellinen on vasta Saima Harmajan valitut runot - teos. Ja kun täydellinen on tavoitettu, niin sitten lisää haastetta: Vänrikki Stoolin runot oli pakko yrittää laittaa nahkakansiin.